Ajankohtaista

Maalla kelpaa elää, kun tietää miten

Elinvoimaiset ja virkeät kylät, elävät maaseudut, voimistuvat lähiökunnat. Miten voisimme parantaa kylien elinvoimaisuutta?

Maito haettiin omasta navetasta ja paikallisen leipomon leivässä oli ripaus omassa pellossa kasvanutta viljaa. Navetan eläimet söivät heinää, joka oli niitetty navettaa ympäröiviltä pelloilta. Äidin tekemässä marjakiisselissä maistuneet marjat oli haettu omalta mustaherukkaviljelmältä. Herneet, salaatit, kurkut, sipulit.. ne kaikki löytyivät omasta kasvimaasta.

Sellainen oli minun lapsuuteni, jonka vietin maaseudulla lypsytilalla. Minun muistoissani kesät olivat kuumempia ja heinäpellot jatkuivat silmänkantamattomiin.

Itse lypsetty maito juotiin tuoreena ja lämpimänä, omien kanojen kananmunat maistuivat paremmilta kuin kaupasta ostetut. Talon takaa lähti 2000 mustaherukkapensaan viivasuorat jonot, joita kehystivät pitkät mansikkapenkit ja vadelmapensaat. Muistan, kuinka keräsimme myös nokkosia ja viinimarjan lehtiä, vaikka en lapsena ymmärtänyt, mitä ihmeen ruokaa niistä oikein sai.

En tiedä liioittelenko, mutta haluan uskoa, että puhdas, itsetuotettu lähiruokamme olisi osa syy sille, ettei kenelläkään perheestämme ole minkäänlaista allergiaa eikä yliherkkyyttä.
Pieni omavarainen lypsytilamme oli paikallinen nähtävyys, joka kiinnosti niin koululuokkia kuin ohiajavia matkailijoitakin. Lähiruoka on paikallista ruokaa, joka on tuotettu mahdollisimman lähellä ja jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään, joka on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja joka markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella.

Lähiruokatuotanto edistää oman alueen työllisyyttä ja lisää alueeseen kohdistuvaa kiinnostusta ja kysyntää. Meillä on Suomessa maailman puhtain ilma, puhtain vesi ja puhtain luonto.
Kun lähiruokatuotantoon yhdistetään luonnosta saatavat superfoodit kuten marjat, sienet, ym, voimme aivan hyvin todeta, että metsissämme ja pelloillamme kasvaa kansainvälinen vientituote ja vetonaula. Lähiruokatuotannossa ideana on se, että tuotanto- ja jakeluketju olisivat mahdollisimman lyhyet, jolloin alkutuottaja saa mahdollisimman suuren osa tuotteen loppuhinnasta.

Kouluihin valmistettavan ruuan olisi erityisen tärkeää olla lähellä tuotettua, puhtaista raaka-aineista valmistettua terveellistä suomalaista ruokaa, jota olisi käsitelty mahdollisimman vähän. Teollisesti valmistettu einesruoka ei anna kasvaville lapsille riittävästi ravinteita eikä siitä saatava energiamäärä riitä jaksamaan koko päivän ajan. Puhtaat raaka-aineet ja mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka olisi myös työpäivän lounaalla tärkeä, jotta työssäkäyvät voivat paremmin.

Kaupungin rooli on tärkeä. Kaupunki voi omalla toiminnallaan tukea paikallisia lähiruuan tuottajia kasvattamalla lähiruuan osuutta julkisista hankinnoista, kuten kouluruokien raaka-aineina tai palvelutaloissa. Tässä Rovaniemellä olisi tilaisuus olla esimerkinnäyttäjä ja tukea paikallisia toimijoita!

Lähiruokaa tuottavat yritykset, jotka toimivat puhtaan luonnon keskellä ja käyttävät luontoystävällisiä tuotantomenetelmiä olisivat myös matkailijoille ja kansainvälisille yrityksille kiinnostavia.
Tuottajat voisivat esitellä tuotteitaan ja yritystä esimerkiksi matkailijoille, jotka saapuvat Suomeen puhtaan luonnon ja puhtaan lähiruuan vuoksi.

Mitä voisimme tarjota? Marjaviinejä Tennilästä. Meän Lihaa Louelta. Marjatiloja, puikulaa, maitotuotteita.. lista on pitkä. Samalla kun tuotteita toimitetaan kauppoihin ja ravintoloihin, olisi oikeasti pohdinnan paikka, voisiko saastuneista miljoonakaupungeista saapuville turistiryhmille esitellä, miten me täällä Lapissa ja kylissä tuotetaan puhdasta lähiruokaa?

Sanna Luoma

Erikoistumalla kylille elinvoimaa

Eri tuotantojen erikoistumisella  Lapin kylillä voisi olla todellinen mahdollisuus selvitä elinvoimaisina myös tulevaisuudessa. Näin uskoo Saarenkylässä asuva kokki ja yrittäjä Mika Kansanniva, 43, joka työssään on nähnyt, mikä arvo esimerkiksi lähiruualla on ja miten vaikea sitä on saada.

-Jos saisimme hankintaketjut kuntoon, se tarjoaisi hyvää kaikille alkaen tuottajista ja päättyen tuotteen loppukäyttäjiin.
Kansanniva antaa esimerkkejä erikoistumisesta:
-Tennilän kylä voisi keskittyä vaikkapa viinimarjoihin ja viineihin, Pekkala kylä taas mansikoihin,  Miekojärveltä tulisivat kalat, Tapionkylästä  kanat, Auttista perunat , Nammasta yritit ja Kieringistä rieskat. Kun kylä keskittyy yhteen tuotantosuuntaan, silloin kehitystyö ja naapuriapu toimivat parhaiten. Kadehtia ei tarvitse, sillä markkinoita riittää kaikille.

Oma lukunsa on tietysti perinteiset luontaistuotteemme, marjat ja sienet. Kausi alkaa korvasienien osalta jo toukokuussa  ja  jatkuu niin pitkälle syksyyn kunnes lumi peittää karpalot ja puolukat alleen. Siihen väliin mahtuvat hillat, mustikat, vadelmat, juolukat, puolukat ja sienet. Ja tietysti metsästyskausi tuo oman lisänsä, jossa hirvisaalis on lähes kokonaan kaupallistamatta. Kalastuskausihan jatkuu ympäri vuoden. Vaikka suurtoimijat hallitsevatkin marjamarkkinoita, paikalliselle yrittäjyydelle on edelleen tilaa ja mahdollisuuksia.

Mika Kansanniva nostaa kuntien roolin tärkeäksi kylien yrittäjyyden tueksi.
-Hankkeistamalla  ja byrokratiaa selvittämällä päästäisiin varmasti eteenpäin. Osuustoiminnasta on vuosisatainen kokemus ja se toimii edelleen hyvin.  Ja kun tuotanto on kunnossa, markkinointi voisi kehittää tukkupisteitä, joista saa halutut raaka-aineet. Ostajia olisi varmasti. Ajatellaanpa vaikka vain Rovaniemeä: sen keskuskeittiö tekee ruokaa 16 000 ihmiselle päivässä. Jos se voisi hankkia lähiruokaa oman pitäjän pelloilta, siitä hyötyisivät kaikki.

Kansanniva on omassa työssään huomannut, miten tärkeänä esimerkiksi matkailijat kokevat sen, että lautasella on aitoa, puhdasta lähellä tuotettua ruokaa.
-Poron ja puikulan rinnalle pitää voida tarjota paljon muutakin. Heitänkin haasteen sekä kylille että hankevastaaville ympäri Lappia. Pakettipeltoja, kalavesiä ja laajoja erämaita täynnä olevassa Lapissa on mahdollisuuksia , kun niitä vain ennakkoluulottomasti ja yhteistuumin osataan hyödyntää.

Heikki Tuomi-Nikula

 

Tämä artikkeli on julkaistu Rovaniemen Kylien tiedotuslehdessä, marraskuu 2018. Kuva: Sanna Luoman kotialbumi

Anna palautetta